Doniol Indian Wild

"Waldo"

synt/born: 20.10.2000     uros/dog

lonkat/hips C

kasvattaja: Mirka Saarentaus

omistaja: Tommi Niskanen & Paula Pätynen, Helsinki

Waldo muutti meille noin 2-vuotiaana. Ensimmäinen ajatus oli että ompas se iso kun se karautti sohvapöydän ali täyttä vauhtia ja siitä sohvalle. Pyhät päätökset ettei koira ole sohvalla ja muuta soopaa jäikin sitten samantien ”no kun se näköjään tykkää olla sohvalla”. Siinä sitten totuteltiin moneen asiaan, esim että naudan nilkkoja ym. mukavaa pikku naposteltavaa lojui lattialla.

Waldon sairastuminen PLE:hen (protein losing enteropatia) aiheutti paljon surua ja pelkoa. Minulle jäänyt mieleen kun istun eläinlääkärin lattialla lukien farmakologian tenttiin samalla kun koira makasi tiputuksessa vieressä. Waldohan ei ollut tavallinen koira joka suostuisi jäämään lääkäriin yksin. Kovin luottavaisesti eläinlääkäristä mieheni lähetettiin kotiin että kyllä se täällä pärjää. Tommi ehti juuri kotiin kun tuli soitto että koira riehuu lääkärissä repinyt patjan kappaleiksi jne. Minä soitin sitten töihin että nyt on tilanne etten sinne pääsisi tulemaan, onneksi silloinen esimieheni oli ymmärtäväinen ja säntäsin lääkäriin niin kovaa kun pääsin silmissäni kauhukuvat riehuvasta koirasta. Kun pääsin paikalle Waldo makasi aivan rauhallisena eläintenhoitaja vieressään. Sain selityksen että se rauhoittuu kun joku on sen kanssa koko ajan. No sairaudesta toivuttiin ja  nykyään se on hyvässä tasapainossa. Lääkityksellä ja erikoisruoalla täysin hallinnassa. Jossain vaiheessa tuli ajatus että olisi kiva harrastaa jotain ja niinhän me mentiin toko:n alkeisiin ja siinä edistyttiinkin kohtuullisen hyvin. Uusien doping säännösten vuoksi emme olisi päässeet kilpailemaan ja niiden tullessa olimme jo päässeet ”tokolupaus” ryhmään harjoittelemaan jonka tarkoitus oli valmentaa kilpailuihin. Siihen meidän huikea toko ura sitten tyssäsi. Agilitya harrastamme myös, siinäkin oli varovainen unelma kilpailla mutta sekin tyssäsi Waldon lääkityksen takia. Nykyään harjoittelemme jus for fun ryhmässä. Waldon nivelrikon takia mennään madalletuilla esteillä mutta pääasia että koira nauttii ja hauskaa on. Lisäksi Waldo rakastaa uimista, kesäisin järvessä tai meressä ja nyt on käynyt koirakylpylässä uimassa talven ratoksi. Metsälenkeillä käydään usein, Waldo on siitä erikoinen metsästyskoira ettei sitä riista kiinnosta. Se heiluttaa häntää jänikselle ja ui sulassa sovussa sorsien kanssa, tämä herättää joskus hilpeyttä muissakin ihmisissä.

Waldo on luonteeltaan hyvin herkkä mutta erittäin jääräpäinen. Meille muuttaessaan sillä oli paljon pelkoja esim isoja partaisia miehiä kohtaan ym. Sen vuoksi ollut haastava koulutettava.Nyt pelot ei juurikaan enää vaivaa, jopa tädin miestä jota on tähän asti pelännyt Waldo meni itse moikkaamaan. Rami vitsailikin että onkohan se tehnyt uudenvuoden päätöksen että enää ei pelkää.

Waldo  on  myös sitä mieltä että johtajuus asiat täytyy tarkistaa aina silloin tällöin. Varsinkin jos lauman joku jäsenistä lähtee esim. matkalle. Waldo osoittaa myös mieltään jos sitä on komennettu, menee esim. sänkyyn (missä se ei saa olla) ja katsoo sieltä juuri sen näköisenä että sanokaa mitä sanotte mutta oikeesti minä teen juuri niin kuin haluan. On käyty monenlaiselle kurssilla asioita opettelemassa ja kyllähän Waldo käyttäytyy siellä kuin herrasmies (ai minäkö muka ikinä rähjäisin remmissä höpö höpö)

Waldo on myös valtavan viisas tosin tykkää käyttää viisauttaa lähinnä asioihin jotka itseään miellyttää. Waldo osaa olla hyvin hellyttävä ja hurmaava mutta välillä myös päinvastoin. Waldo on myös maailman paras matkakaveri, matkustetaan sitten autolla tai junalla se on aina intoa täynnä. Kun matkalaukkuja pakataan se rauhoittuu vasta kun näkee että sen ruokapussi pakataan. Siitä tietää että pääsee mukaan.

Toivottavasti saamme viettää vielä monta hyvää hetkeä Waldon kanssa, vaikka kuono onkin jo harmaa ja jalat välillä vaivaa niin mieli on virkeä ja jaksaa vieläkin keksiä jekkuja omistajien riemuksi...

(Kuvat Paula Pätynen & Tommi Niskanen)