China tuli meille ensin vain synnyttämään, mutta jäikin sitten meidän koiraksi. China on ollut "opettamassa" toisia koiria yksinoloon yms seurakoirana monessa paikassa. Ensin China muutti siskoni luokse, koska siskoni koira Niki (Rwyn Icon) ei oikein tahtonut sopeutua kerrostaloon. Sitten myöhemmin China on ollut muutaman muun koiran seurana jonkin aikaa, jotta ko koira on sopeutunut uuteen tilanteeseen. China on aina ollut todella helppo koira. Se kotiutuu minne vaan ja on aina ystävällinen ihmisille. Toki jos China saa valita sen lempipaikka on Miiran ja Heikin luona, mutta China on aina nauttinut myös uroslaumassa olemisesta. Se saa pojat aina pyörälle päästään ja nauttii huomiosta, mutta sitten yhtäkkiä se murahtaa casanoville ja tilanne rauhoittuu. Vieläkin 13-vuotiaana se silloin tällöin innostuu leikkimään!

China on ollut tärkeä osa kennel Doniolia, sillä on kolme pentuetta ja sen jälkeläisillä 8 pentuetta. Chinan parhaita puolia on ollut ehdottomasti sen äidinvaisto. Se on myös periyttänyt tyttärilleen hyvät ominaisuutensa. Luonteeltaan China on rauhallinen ja päättäväinen, mutta myös leikkisä. Vaikka se onkin prinsessan emä, ei siinä itsessään ole prinsessamaisuuksia China nauttii kurassa ja mullassa möyrimisestä ja onkin usein aika likainen sisälle tullessaan;)

Näyttelyistä China ei ole koskaan pitänyt ja siksi sitä ei kovin paljon olekaan kehissä pyöritetty. Metsällä China on ollut jonkin verran mukana, mutta ennen kaikkea se on ollut perheemme rakas lemmikki. China oli kyltymätön rapsutettava ja sen mielestä tärkeintä oli että joku silittää ja rapsuttaa mahdollisimman paljon. Monen pennunostajan lapset ovat todenneet "äiti otetaan tämä koira" Chinan nähdessään, sillä se oli koko ajan ihmisiltä rapsutuksia kerjäämässä.

Syksyn 2007 aikana Chinan takajalat alkoivat heiketä ja marraskuussa ei enää portaiden nouseminen onnistunut, ja muutenkin liikkuminen alkoi olla kovin vaikeaa.

Kiitos Annika tästä upeasta koirasta ja kaikesta mitä olet opettanut kasvattamisesta. Sain todella hyvän kantanartun!